Harmeja

^Mutta jospa saisit kesätöitä
Mulla taas tilanne vähän helpottaa kesän myötä; enemmän työtä ja kiirettä ->enemmän rahaa. Mutta sitten sitä taas kuluu enemmän ja ollaan jälleen kerran samassa tilanteessa
Eikös pankeilla ole noita erilaisia neuvojia? Pitää kohta mennä sinne, jos auttaisivat suunnittelemaan nukkeostoksia hihii

Poikani (8v, ekaluokkalainen), opettaja ilmoitti minulle epäilystään, että pojallani olisi Aspergerin syndrooma (koska tuskin jaksatte mennä innoissanne heti tutkimaan netistä mistä asiasta on kysymys, niin lyhyesti asiaa hitusen selittävä: autismikirjon laajan skaalan lievimmästä päästä....).
No, en ollut hirvittävän yllättynyt asiasta, sillä olen lähes lapsen syntymästä asti tiennyt ettei kaikki ole ihan täysin OK -kaikki asiat ovat olleet hitusen/tai vähän enemmänkin hankalia kuin ns. normaali lapsen kanssa. Ihme oikeastaan, ettei kukaan ole tajunnut asiaa aikaisemmin.
Siis toisaaltahan tämä ei ole mikään 'harmeja' aihe, koska vihdoin sain nimen asialle ja nyt kun olen muutaman päivän netistä etsinyt tietoa, niin pystyn huomattavasti aikaisempaa paremmin kommunikoimaan poikani kanssa ja ymmärrän kuinka hänen aivonsa toimivat. Ja tulinpa huomanneeksi, että äitinsä on oikein esimerkkitapaus Asperger-tyypistä -ei ole omena kauas pudonnut. Toki meillä molemmilla on omat ilmenemismuodot, mutta paljon samaakin.
Asiaanhan ei ole vielä virallista diagnoosia saatu, eli seuraavana pitänee varmaan lähteä etsiskelemään sopivaa lastenneurologia. Siihänhän se kevät ja kesä sitten kivasti meneekin

Ja eilen sain ikävän uutisen, kun kuulin että pojan opettaja ei ole heillä enää ensi vuonna. Voi pirskatti! Pelkään oikeasti sitä, millainen uusi opettaja on! Jos se ei olekaan niin ymmärtäväinen ja kärsivällinen kuin tämä nykyinen, vaan sellainen joka ei kestä yhtään poikani erityispiirteitä! Paniikki asiasta jo nyt....

No onpas kurjaa mutta tosiaan, hyvähän se on jos asia selkenee, saatte diagnoosin ja sitten sitä mukaa apua Ehkei se siis niin kurjaa olekaan!

Eihän siitä tulevasta opettajasta tiedä -voihan se olla ihanakin tapaus! Ja jos te siihen mennessä ehditte saada diagnoosin niin sekin varmaan helpottaa. Opettajan (hankalammankin...) on helpompi ymmärtää kun tietää mistä on kyse.

Hei,

luin nyt vasta tämän ketjun. Aloin lukemaan Asperger-syndroomasta - ja heti diagnoosi tuntui osittain omaltakin... tai ehkä diagnoosit aina tuntuvat 'omilta'. Huumorintajuttomuudesta mua ei ole vielä syytetty, mutta intensiivinen uppoaminen johonkin mielenkiinnon kohteeseen (nykyisin nuket, mutta aiemmin ollut muita) on tuttua - ja liiasta sosiaalisuudesta kärsin: hälyäänet ja jatkuva ihmisten kanssa tekemisissä oleminen rasittavat tms. Kissat vievät paljon vähemmän voimia...

Ihmettelin kylläkin, miten opettaja voi esittää tällaisen epäilyn aspergerista. Onhan se kaikkien kannalta hyödyllistä, mutta olen kuullut, etteivät opettajat saa diagnososida oppilaita. Toki oppilaita pitäisi ohjata erityisopetukseen ym. ja kuka muu sellaista tietäisi paremmin kuin opettaja? Mietin vain, onko jokin raja ylittynyt? Kerran ilmoitin yhden lapsen lastensuojeluun, koska vanhemmat eivät halunneet myöntää lapsen erikoisuutta: ronkki pistorasioita työkaluilla, heitti saksia muiden päälle... ym. Epäilin lasta autistiksi, mutta vanhemmille ei saanut sanoa sitä ääneen. Vanhemmat olisivat jättäneet lapsen ilman valvontaa 3-5 tunniksi joka päivä koulun jälkeen, enkä uskonut, että lapsi säilyisi hengissä.

Onneksi Aspergerit ovat huomattavasti helpompia tapauksia, eivätkä aiheuta varmaankaan sen kummempaa harmia itselle tai muille. Heidän oppimistapansa tietenkin vaatii erityishuomiota.

Santra, totta on että kyseinen opettaja ei olisi saanut epäilyänsä ilmoittaa -mutta minä vähän 'pakotin' häntä sanomaan... Ei tosiaan millään meinannut sanoa asiaansa ja sanoikin että hänellä ei ole valtaa siihen, mutta onneksi sitten lopulta suostui puhumaan kanssani. (Juttelen kyseisen opettajan kanssa niitä näitä muutenkin kun käyn poikaani koulusta hakemassa. Erittäin mukava opettaja ja tulee poikani kanssa toimeen valtavan hyvin, parempaa opettajaa en voisi toivoa.)
Ja toisaalta mitenkä esim. koulun terveydenhoitaja pystyisi sen huomaamaan, kun näkee oppilaan noin 45min/lukukausi? Eikä neuvolassakaan ikinä reagoitu mitenkään, kun ihmettelin poikani monia outoja käyttäytymistapoja... ajattelivat vain että olen ylireagoiva yh-äiti, jonka voimat eivät riitä lapsensa hoitamiseen... Jos tälläkin hetkellä olisin yh-äiti, niin mietinpä vain olisiko edelleenkin poikani outo käyttäytyminen pistetty yh-lapsen 'rankan ja häiriintyneen' elämän piikkiin? (Yh-vanhemmat ovat oikeasti huomattavasti rankemman syynin alla kuin parisuhteessa olevat vanhemmat, huomasin sen itse vuosia sitten ja huomaan sen myös nyt yh-äidin asemassa olevan tuttavani kautta. Kannattaisi välillä viranomaisten keskittyä enemmän itse asiaan, kuin siihen onko äiti/isä yksinhuoltaja vai ei, eivät ne kaikki 'normaali'perheetkään ole täydellisiä.) Poikani oli aikoinaan puolisen vuotta tarhassa, koska ajateltiin että tarha sosiaalisine virikkeineen tekisi hyvää pojalleni... no ei tehnyt... puheenkehitys oli jo muutenkin myöhässä, mutta tarhan aikana se tyssähti täysin paikalleen ja muutenkin käyttäytyminen vaikeutui. Onneksi tarhan kesäloman aikana huomasin kuinka paljon 'helpompaa' pojallani oli ilman sitä päivittäistä tarhahälinää ja jätinkin pojan taas kotihoitoon -puhettakin alkoi tulemaan, eikä sitä sen jälkeen ollakaan saatu loppumaan

Minulla tulee valtavaa stressiä ihmisistä -siksi olen paljon mieluummin eläinteni kuin ihmisten kanssa. Minä vaan en ymmärrä ihmisiä.. en ole ikinä ymmärtänyt. Olen se hullu erakko-kissamummo sitten muutaman vuoden päästä

Itse ilmoitin jo vuosia sitten, että en halua odottaa sitä, että olen joskus vanha nainen asuen yksin mökissä kissojen kanssa. Kaverini sanoi, että haluan skipata ne vaikeimmat elämänvaiheet... (parisuhde, lapset: koko se hässäkkä)

Asuinkin 8 vuotta mummon mökissä kissojen ja viime vuodet myös nukkien kanssa. Sitten mökki myytiin - ja jouduin rivitaloon, jossa inhoan äänekästä, tupakoivaa naapurin tätiä (kuvittelee varmaan vieläkin asuvansa pellon laidalla ja että omat asiat pitä huutaa kaikille tiedoksi: ihan kuin minua kiinnostaisi) ja hänen mulkoilevaa miestään, joka kuvittelee että naiset laitetaan järjestykseen tiuskimalla ja raivoamalla niille. Tottakai kaltaiseni yksineläjä joutuu ottamaan joitain typeriä kommentteja ja oudoksuntaa vastaan, mutta lopulta olin vain suorasanaisen inhottava takaisin, että hiljenivät, eikä enää edes tervehditä... Voikun voisi saada sen mummon mökin takaisin.

Uskon, että yh-äidit joutuvat syyniin. Miksi nykyaikanakin ihmisten pitäisi pakostakin viettää standardoitua elämää, jonka muut ihmiset ja sosiaaliset kuviot säätelevät? Olen ollut melkolailla vapaa siitä ajattelusta jo jonkin aikaa (paitsi työelämä on aina työelämää). Itsenäisyys liittyi myös aspergeriin, joten siksikin koko kuvio sopisi itsellenikin.

Kiva tietää, että käsitykseni opettajista diagnosoijina oli paikkansapitävä, niin en ollut väärässä. Muuten olen samaa mieltä, että kukapa muu tietäisi ja osaisi vertailla lapsia kuin joku sellainen, joka on työskennellyt lasten kanssa pitkään ja päivittäin näkee lasta? Minusta opettajat saisivat osallistua tämäntyyppiseen toimintaan, kunhan jättävät tietenkin sen lopullisen arvioinnin ns. asiantuntijoille. Vanhemmat saattavat tietenkin loukkaantua ja ehkä sen vuoksi opettajien pitäisi välttää diagnoosien 'heittelyä'. Kiva, että teillä on opettajan kanssa läheiset välit.

Tämä ei nyt varsinaisesti kuulu tänne, mutta en halunnut aloitta uuden topicin.. Meidän rakas Gustu kissamme sai eilen viimeinen piikkinsä Hänellä oli jokin kasvain suussa, joten ei ollut mitään tehtävissä enää...

Todella surullista, otan osaa. En halua kuvitellakaan, miltä tuntuisi itse jonain päivänä viedä omia kissoja piikille tms. Äidin kissat saivat olla aika myöhään syöpänsä kanssa elossa, enkä tiedä, kärsivätkö kauheita tuskia. Vaikeaa kohdata eläimen kärsimystä.

Voimia. On aina raskasta menettää rakas, oli hän sitten ihminen tai lemmikki

Voimia Tinttufialle! Lemmikki todella on perheenjäsen, ja menetys on ihan yhtä suuri kuin ihmisenkin poismennessä.

Surullista Tinttufia, kurjaa että kissan piti lähteä. Onneksi kuitenkin kaikki ihanat muistot rakkaasta jää...

Haleja Tinttufialle!!!! On aina todella surullista menettää rakas lemmikki.

Voi Tinttufia, otan osaa Rakkaista luopuminen on kauhea paikka, ei sillä väliä onko se ihminen vai eläin. Onhan sulla kuitenkin muistot, ja nyt tiedät että Gustulla on kaikki hyvin eikä se kärsi Aika auttaa ja mä uskon että te näette vielä.

Caracal, musta on hyvä kun sait opettajan sanomaan tuosta Aspergeristä. Eihän se tietenkään ole opettajan asia antaa diagnooseja, mutta he ovat paljon lasten kanssa ja huomaavat kyllä. Ope voi olla oikeasssa tai väärässä, mutta ainakin hyvä syy käydä lääkärissä jos tällaista epäillään.

Santra, musta tulee kans hullu kissamummo...

Tuike kirjoitti:

Santra, musta tulee kans hullu kissamummo...

Kiva! Sitten ainakin kissoille riittää hoitajia... Niinkuin amerikassa oli tällaisia 50-100 kissan omistajia, jotka keräili kissoja huostaan, mutta sitten eivät välttämättä jaksaneet kuitenkaan hoitaa niitä. Hyvä, että me voidaan korvata hoideltavien määrä osittain nukeilla.

Mutta mukavinta minusta olisi kesäaamuina juoda kahvia pihalla ja katsella kissojen temmellystä tai loikoilua. (Hiirenraadot yms. eivät sitten olekaan niin mukavia).

Aspergerista:

[You must be registered and logged in to see this link.]

Voidaan Caracal muuttaa kohta tälle asperger-foorumille... näköjään siellä yksi luokioaikainen koulukaverinikin on... eikä ihme, että on.
[You must be registered and logged in to see this link.]

Ääh, harmittaa kamalasti. Ranskasta tilaamani Tonneri on ilmeisesti hukkunut postin matkassa. Normaalisti AirMail lähetykset ovat saapuneet viidessä arkipäivässä perille, mutta tällä on mennyt jo yli kymmenen arkipäivää tulla. En tiedä, korvaako yritys josta tilasin nuken menettämiäni rahoja (120e).

Käyn vielä tekemässä postiin katoamisilmoituksen, ja toivon että nukke löytyisi.

Voi voi toivottavasti se nukke löytyy tai tulee pian

Miukutuubi, eikös luottokorttiyhtiö-tai paypal, riippuen mitä käytit- korvaa ostetun tavaran jota ei kuulu eikä näy?
Paypalista sain itse kerran rahat takaisin, kun jouduin yhden huijari-idiootin kohteeksi (oli huijannut muitakin nukkekeräilijöitä..)
Toivotaan että nukke vielä ilmaantuu -välillä vaan voi mennä vähän kauemmin.

Minä olen aina kuvitellut että PayPal maksaa rahat takaisin vain Ebay-kaupoissa jos tuote on jäänyt saamatta. Onko tosiaan niin, että PayPal korvaa summan myös Ebayn ulkopuolisissa kaupoissa? Ostin nuken siis DollExpolta.

Toivon todella, että nukke ilmaantuisi vielä postiin...

Jep, siis minä ostin nukkeni erään kansainvälisen nukkesivuston yksityishenkilön nukkemyynti ilmoituksen kautta -eli kyllä korvasi tosiaan senkin.

Ihme juttu. Ostin nukkepaketin huutonetistä - ja myyjä haluaa pakata pakettiin täytettä yli puolet tavaroiden todellisesta koosta: paketin paksuus voisi olla 12-15 cm ja 40 x 50cm, mutta ilman takia myyjä saa paketista 38 x 60 x 60 cm. Olen pyytänyt myyjää välttämään turhaa pakkaamista, kun se lisää postikuluja / Matkahuollon kautta lähes puolet lisää hintaan. Nyt myyjä on heittäytynyt hankalaksi, kun olen pyytänyt pakkaamaan tiiviimmin (itsehän tavaroiden kanssa elän, joten hyväksyn, jos on joku ryppy jossain...) ja valittanut minusta huutonetin asiakaspalveluun. Huh huh... myyjä on keräilijä ja mielestäni hysteerisen tarkka kolhuista (vaikka itse haluan tavarat ihan siinä kunnossa kuin tulevat, sillä hinnalla kun on järkevää... alkuperäinen tavaroiden laatikko on kaiken lisäksi huonossa kunnossa... )

Osa keräilijöistäkin on todella hankalia (itsekin saatan tietty olla, mutten yleensä kaupoissa, ellei tavarat ole jäänyt lähettämättä). Tuntuu, että taviksilta on helpompi ostaa tavaroita: ei ole turhaa kinaamista. Kerran yksikin keräilijä syytti minua siitä, että maksuni on myöhässä - vaikken ollut saanut häneltä tilitietoja... Hänelle oli omat viestinsä minulle palautuneet, joten varmaan tiesi, etten ole saanut viestejä - mutta aina on helpompi syyttää jotakuta muuta....

Santra, onpas tyly myyjä sattunut kohdallesi. Oliko postikulut ilmoitettu huutokohteessa? En kyllä ymmärrä, miksi myyjä on ottanut huuto.netin aspaan yhteyttä, sillä he eivät oikein voi puuttua myyjän ja ostajan välisiin näkemyseroihin.

Minä itse lähinnä myyn tavaraa huutiksessa, ja kohdalle osuu harmillisen usein hupihuutajia tai muuten vain vaikeita tyyppejä, jotka venyttelevät maksua viikkojen päähän. Viimeksi sain varsinaisen pölkkypään riesakseni. Tämä jätti huutonsa lunastamatta, ja negatiivisen palautteen laitettuani tyyppi lähetteli maileja joissa ilmoittikin halustaan lunastaa huutonsa. Olin ehtinyt kuitenkin jo myymään kohteet uudestaan. Sain tyypiltä todella outoja sähköpostiviestejä, ja selkeitä kostonegatiivisia palautteita jotka ylläpito kävi onneksi poistamassa. Tämän jälkeen maanvaiva alkoi tekemään huutoja avoinna oleviin kohteisiini kiusallaan . Onneksi pääsin tyypistä eroon, mutta tämä oli hyvä esimerkki siitä minkälaista porukkaa huutiksessa pahimmillaan liikkuu.

Jopas teille on melkoisia kauppakumppaneita huutiksessa sattunut kohdalle
Toivottavasti asiat sujuu vastaisuudessa paremmin.

Kurjia tapauksia Meitä on niin moneksi... Varmaan on fanaattisia keräilijöitä. Itse olen usein noissa akvaariopiireissä törmännyt fanaatikkoihin. Joo, kalojen hyvä kohtelu on tärkeää ja itsestäänselvää, mutta rajansa kaikella. Sitä vettä ei tarvi vaihtaa 10 kertaa päivässä ja yksi pikku tetra ei tarvi pariasataa litraa vettä.

Miukutuubi, oletko saanut nukkesi?

Veljeni asustaa perheensä kanssa Japanissa ja tämä nykyinen tilanne huolestuttaa. Eivät onneksi asu tuhoalueella, mutta jos tämä tästä nyt laajenee....
Ja joku aiemmin katsomani dokumentti kertoi juuri tuosta Japanin räjähdysherkästä siirroksesta ja mikäli oikein muistan, niin isot jyminät alkavat sieltä pohjoisesta ja jatkuvat alaspäin -juuri sinne suunnalle missä veljeni on. Toivottavasti muistan väärin ja suunta olisikin toisin päin ja että tämä pohjoisemman järistys olisi nyt se viimeisin ja isoin.