Harmeja

Kun käytiin kontrollissa sairaalassa kävi ilmi että sittenkin se leikkaus täytyy tehdä. Luut olivat siirytneet... Tiistaina kävimme sairaalassa ja kaikki kävi hyvin, käsi on nyt kipsissä ja kunnossa mutta uskokaa tai älkää, miehen sai jäädä sinne akutti umpisuoli leikkausta varten Hänet leikkattiin eilen ja pääse kotiin tänään. Että näin meillä

Ohhoh! Jopas teillä on ollut vaistoinkäymisiä Paranemisia sinne!

No johan Tinttufian perheelle sattuu ja tapahtuu! Toivottelen pikaista toipumista kaikille osapuolille sinne suuntaan ja nauttikaa kesästä joka tapauksessa täysin rinnoin

Minäkin haluan toivottaa Tinttufian pojalle ja miehelle pikaista paranemista sekä paljon, paljon jaksamista. Toivottavasti saatte ikävistä tapahtumista huolimatta nautittua loppukesästä!!!

Lyhyitä toipumisaikoja toipilaille toivoen. Harmillista kun ikävät jutut kertyvät tuolla tavalla, mutta toivottavasti huominen on parempi.

Täällä on jo molemmat toipilaat täydessä vauhdissa Nuorin pitäisi vähän varoa kipsin kanssa, mutta pelkään että kipsi ei kestä se kaksi viikkoa joka sen pitä olla vielä.... niin kova on vauhti, ja ei mitään kipuja. Miehen oli aika kipee tai se haava oli, mutta nyt hänkin on paljon paremmin. Ja nyt on vietetty muutama ihania kesäpäiviä koko perhen voimin.

No se on kyllä hyvä kuulla

Hyvä että olette jo parempaan päin

No nyt niitä huonoja uutisia... siskon ja lasten musta kissa Merlin jäi luultavasti auton alle...
Lapset suree tosi paljon ja odottaa silti rakasta kaveria kotiin...
Naapuri oli ajannut päälle. Sen on muutenkin räväkkä ajamaan, hyvä ettei ollu lapsia tiellä.
Muutenkaan ei saisi kotitalo tiellä ajaa kovaa...

EIKÄ!! ihan kamalaa. NAAPURI! kortti pois vaan, persule.

Mä järkytyn aina kun tiellä on kuollut orava, pupu tai kisu. Kisu kun on yleensä jonkun lemmikki, se tuntuu todella pahalta. Oravia ja pupuja mä olen haudannut sekä pyörälenkillä että autoilun lomassakin.., kun en kestä että ne jää siihen varisten nypittäväksi, hyi. No oon mä yhden kissankin haudannut, kukaan ei reagoinut vaikka jäätynyt kisu makasi bussipysäkin vieressä lumipenkan päällä koko talven. Vihdoin mä sitten menin ison muovikassin kanssa, ja laitoin kisun kassissa pieneen lampeen. Kamalinta oli kuitenkin pari vuotta sitten kun pyörälenkillä näin miten musta paha bemari ajoi pienen pupunpoikasen päälle, ja mä sitten itkien hautasin pupun. Koko lenkki meni itkuksi. - pieneläimet on mun sydäntä lähellä, se aika paljon näkyy mun nukke-kuvissanikin..

Tsemiä! Uskon että eläimetkin pääsee yläkertaan.

Joku nainen oli sanonut (tuttu siis löysi kissan) että jätä vaan siihen! Kyllä luonto korjaa... No just!
Pihalla jossa on lapsia niin jätetään vaan sinne... haloo... kyllä Merlin nyt kunnon hautajaiset ansaitsee.
Just eilen leikin sen kanssa, lapset paijas ja Merlin vastasi kehräyksellä ja puskemisella.
Ihana kaheli, iso ja musta kolli se oli joka rakasti perunankuoria... on nyt poissa
Levätköön rauhassa...

Oijoi Ikävä kuulla Merlinistä, alkoi ihan itkettää Mitä tuohon sanoisi... Toivottavasti kävi edes äkkiä... Mä olen kans varma että eläimet pääsee -mitä siellä sitten onkaan- sinne myös. Mitäs jos järjestäis hautajaiset, antais lastenkin tulla mukaan?

Kyllä se aina surettaa kun näkee jonkun eläimen jääneen auton alle, sama juttu ikkunaan lentäneet linnut jne. Vaivaa mieltä pitkän aikaa. Itse olen nähnyt paljon siilejä ja oravia aikaisin aamulla / myöhään illalla työmatkan varrella

Jotkut ajaa kapeilla pihojen välisillä teillä järjettömän kovaa täälläkin. Nyt tässä syksyn aikana olen seurannut yhden kaksikon mönkkäriajelua. Isoveli vie pikkuveikkaa joka just ja just osaa istua, eikä pienellä ole edes kypärää. Kun näen ne, häivyn nopeasti -en halua jäädä katsomaan mahdollista onnettomuutta.

Ehdottomasti hautajaiset Merlinille! ei todella jätetä "siihen" syystä jos toisestakin.
En tiedä miten sallittua toi on, kun kuulemma tuhkiakaan ei saa heitellä minne vaan ( ja kuka sitä kontrolloi??) mutta joku kiva metsäpaikka ja kivi muistoksi?
Ja onhan siellä yläkerrassa myös Rontti, ja Miska...( Tarja Halosen kisut)

Voi kurjuus sentään Merliniä!

Osanotto Merlinin vuoksi!

Voi Ei Osanotoni kissat on niin ihanii otuksii itse oon alerginen niille niin en voi ottaa muuten otasin mielelläni semosen seurakseni

Voi Merlin pikku raukka Tuollaiset uutiset ovat aina niin surullisia.
(ja syy miksi meidän kissamme ovat sisäkissoja -taas uudessa talossa ensimmäinen työ oli terassin häkitys, pääsevät sinne ulkoilmaa haistelemaan ja nappasipa yksi kissamme sieltä hiirenkin muutama viikko sitten. Viime yönä pelastettiin yksi sisälle eksynyt metsähiiri ennen kissojen kynsiin joutumista ja vietiin se ulos -oli kyllä niin mielettömän sievä nappisilmä! Toivottavasti ei tule taas tänään tänne sisälle seikkailemaan.)

Hirveää omistajalle ja kissalle tollainen äkkilähtö. Tollaisia sadisteja, kuten se kuski, tekisi mieli rangaista.

Mun pikkukissalla on mennyt huonommin; antibiootit ei toimineet. Erikoislääkäri sanoi, että sillä on syöpä...

Santra, osanottoni! voi että, kamalaa,kun ei tiedä kärsiikö kisu vai ei , vai mitä se tuumii ite? Onneksi eläinpuolella ollaan armollisempia kuin ihmis-puolella, eläinten ei sallita kärsiä.
Juttelet kisulle niin se varmana ymmärtää ( no olet jo..), teette sitten kuten parhaaksi on.

On nyt kisu-harmeja ollut tosi paljon

Voi että Santra, ei voi muuta kuin toivottaa voimia teille!

Voi voimia sinne Santra!

Alkoi nesteytyksen ja kortisoonilääkityksen jälkeen taas syömään itse, joten ei ole suurta hätää juuri nyt. Kortisoni auttaa kipuihin, joten en huomaa nyt kissalla kipuja, koska käyttäytyy normaalisti. Laihtunut on, mutta jospa ruoka nyt alkaisi maistumaan, ja olisi vielä vähän elinaikaa.

isot halaukset teille...

Mä jouduin noin vuosi sitte viemään rakkaan westie koiramme eläinlääkärille ja täytyy sanoa, että se on ollu tähän asti elämäni kaikista vaikein matka. Vaikka kuinka järki sanoi että tein oikein tunne syyttää yhä edelleen. Ja kaipuu ei ole kadonnu yhtään mihinkään. Vielä joskus nykyäänkin voin nähdä koiran jossakin muka oleileimassa. Ainakaan vielä ei uutta koiruutta ole talouteemme tullu, vaikka olenkin yllättäen löytäny itteni surffailemassa westie-kasvattajien sivuilla.

-maarit

Meilläkin on kissahuolia, yllätys vain... 8-vuotia Jiri kollimme tippui viime perjantaina kapin päältä, osui tietokoneen näyttöön siinä rytinässä. No lauantaina huomasimme jalan turvonneen, eikä kissa kävellyt sillä. Sunnuntaina sitten päivystykseem. Tutki ettei jalka ollut murtunut ja saimme tulehduskipulääkkeet mukaan. Maanantaina paise oli sitten hmmm revennyt, haava jalassa eiku seuraavaan eläinlääkäriin. Leikkasivat jalkaa hieman (kouliota jo tullut), ohje putsatkaa vedellä tai haavan puhdistusaineella side pidettävä. Meni hyvin muuten, mutta eilen sai siteen pois ja eiku haava oli laajentunut. Kissa taas koppaan ja kolmanteen eläinlääkäriin. Nyt tuli mukaan 2 erillistä voidetta ja ohje ei saa peittää haavaa. Toisen voiteen pitäisi estää nuolemista. Argh loppuu kohta täältä eläinlääkärit ja keinot

Onpas täällä nyt kissahuolia!
Kuurankukka, toivottavasti kissasi jalka paranee pian. Minusta tuo peittämättä jättäminen kuulostaa järkevämmältä; haava ei haudu minkään paksun siteen alla vaan saa kuivua. Eiköhän se siitä, pääasia että saatte hoitoa

Santra, paljon jaksamisia kissallesi! Toivottavasti saatte vielä lisäaikaa! Mun täytyy silti sanoa: viethän piikille jos kissa alkaa kärsiä..? Raskas päätös mutta yritä ajatella kissan etua... Itse en ainakaan haluaisi kärsiä...

Caracal, sama juttu; kissa pidetään hihnassa. Kivahan se olis kun saisi juosta vapaana mutta ainakaan täällä ei ole mahdollista.
Mä huomasin keittiössä liikettä yhtenä aamuna, ihan silmäkulmassa vain. Luulin että unenpöpperössä näin omiani, mutta vähän ajan päästä paljastui että se olikin hiiri. Kissa sitä ihmetteli ja minä jahtasin, kissa ei siis tähän jahtiin osallistunut puolella tassullakaan Kadotin hiiren. Seuraavana päivänä löysin sen eteisestä kenkien takaa piilosta, kun kissa tunki sinne kuonoaan. No mutta! Siellähän se! Kissa kääntyi ja käveli tyynesti pois, ja mä jäin hiiren kanssa kahden. Se raukka oli ihan kauhusta kankea, vapisi ja viikset värisi. Kissan ei olis tarvinnut muuta kuin kerran läimäistä niin se olis kuollut silkasta pelosta. Mutta ei. Eihän hieno neiti hiireen koske Mä pyydystin hiiren ja päästin vapauteen, käskin vielä pysymään poissa. Ei ole tullut takaisin.

Maarit: "järki sanoo että tein oikein, tunne syyttää" -Tiedän tunteen. Luota kuitenkin siihen että teit oikein. Paras ratkaisu siinä tilanteessa varmasti. Joskus on parempi kuunnella järkeä... Ja se uusi eläin tulee kun tulee, anna itsellesi aikaa.

Minusta sen "viimeisen piikin" vois sallia ihmisillekin. Vaatii tietty paljon lainsäädäntöä ym. ettei sitä väärinkäytetä, mutta tuntuu hassulta että ihmisen pitää kitua mutta eläimen (joka yleensä katsotaan ihmistä vähäisemmäksi) sallitaan päästä armeliaasti pois. Pikku ristiriita.