Harmeja

Ostin tossa joku aika sitte Halpa Hallista soda stream limukoneen tarjouksesta äiteelle synttärilahjaksi. Synttäripäivä tuli ja sankari meinas ruveta testaamaan limsan tekoa. Kas vain laatikos ei ollu koko laitetta vain se mikälie pullo.
Seuraavana päivänä menin sitte sinne samaiseen Halpa halliin (ei oo meidän lähellä oleva vaan matkaa sinne on varmaan n. 40-50 km) Myyjät siinä sitte totes tilanteen ja sain uuden koneen mutta sitten erehdyin mainita jotain hyvityksestä niin johan rupesivat yhteis tuumin sättimään tyhmäksi kun en tajunnut laatikon olevan tyhjä vaikka ite olivat sen alkujaan jättäneet etummaiseksi. Ja pullon puolelta kun ottaa kiinni niin ihan paljon siinä laatikossa silloin on painoa. No se Halpa Halli meni ehdottomaan pannaan. Sinne en enää rahojani kovin hevillä vie!
Opetus oli että vaikka hyllyn reunassa olisi lappu jossa sanotaan että "Avaaminen on ostopäätös" niin se ei sitten muuten koske kuin tekstiilejä. Näin valistivat kyseiset myyjät. Voivat sekaantua Joten tämän jälkeen taitaa meikä aukaista aika varmasti paketin ennenku ostan

No tosiaan... aika kieltämättä p'amaista ruveta sättimään tyhmäksi! Perkule, yleensä kaupassa ei saa availla pakkauksia niin nyt sitte ois pitänny? WTF!? Pitäs mennä kyseiseen paikka availemaan pakkauksia.. "mää vaan tarkistan, että näissä on kaikki kun muuten pidetään tyhmänä... "

No olipa mahtavaa asiakaspalvelua Ei kait niin voi olettaa, että asiakkaat rupeavat paketteja aukomaan ja tarkistamaan, että onko siellä kyseinen tuote vai munankeitin... Jos on joku mallikappale esillä, niin eihän sen laatikkoa tarvitse siihen etummaiseksi jättää

Mä ostin kans kerran yhden Bratzin alennuksesta ja kassalla pyydettiin täyttä hintaa. Onneksi huomasin sen ja sain tietenkin alennuksen. Kantsii tosiaan pitää huoli noista hinnoista, ei ne aina mene kassalle asti. Ja tulee vaan ylimääräistä työtä kaikille kun pääsee kotiin asti vääränhintaisten ostosten kanssa.

Meidän Robin Hood on mainio paikka; olen monta kertaa kysynyt jotain tuotetta, että onkohan teillä kun en mistään löydä. Vastaus: "en mä tiedä." Noh, eihän siinä mitään, kaikkea ei voi tietää. Mutta sen verran hankala asiakas olen etten tyydy tuohon vaan haluan tietää kuka sitten saattaisi tietää. Edelleen sama vastaus: "en mä vaan tiedä". Tätä on käynyt monta kertaa. Nykyään en enää kysy siellä yhtään mitään Jos en jotain itse löydä, menen etsimään toisesta kaupasta. En enää halua saada raivareita näiden tietämättömien kanssa

Tästä aasinsiltaa pitkin... tää on hyvä: [You must be registered and logged in to see this link.] Olen nauranut monta kertaa vedet silmissä

Tuttu sivusto! xD

itsekin kävin katsomassa noita ja olen vieläkin monena iltana käynyt lukemassa kyllä jotkut ovat sitten vaan niin idiootteja

järki lähtee... oon ollu enempi tai vähempi flunssassa reilu kaksi viikkoa... ääntä ei ole ja nyt alkaa tuntumaan siltä, että nuha pukkaa takaisin Opinnot painaa päälle kahden alan aineopintojen muodossa arghhh tuntuu että aika ei kerta kaikkiaan riitä yhtään mihinkään. Laskin tuossa äsken, että mulla on loppu vuonna about 4 vapaata lauantaita, muulloin luentoja...

Onko vinkkejä mitä tehdä?

Oisko noissa sun hommissa jotain sellaista mitä vois jättää myöhemmälle tai ehkä peräti kokonaan pois? Vai onko kaikki luennot pakollisia? Ehkä joku kaveri samalla luennolla, jolta saisit muistiinpanot, niin ettei sun tarvis olla joka kerta paikalla? Vastavuoroisesti voisit tehdä samanlaisen palveluksen kaverillesi joku kerta...
Juo lämmintä....

Opiskeluelämä rassaa. Itse opiskelin muutaman vuoden, joista 1,5 vuotta kuljin 60km:n matkan suuntaansa (120km päivässä), ja päivät oli yleensä 8-16. Siihen päälle kaikenmaailman laskutehtävät ja muut kotiläksyt. En tiedä miten selvisin, mutta ohi on. Ei siinä kai auta muu kuin töiden priorisointi. Keskittyy paremmin tärkeimpiin tehtäviin ja vähän kevyemmin sitten vähemmän tärkeisiin tehtäviin. Meillä oli onneksi yleensä 15-30 minuutin taukoja luentojen välillä, joten silloin kerkesi tehdä läksyjä ja lukea tentteihin. Päästä itsesi vähemmällä kotitöissä, esim. osta puolivalmisteita, ettei ihan kaikkea tarvitse tehdä alusta alkaen.

Paranemisia!

Eilen tuli taas iso kasa huonekaluja -joita jo olemmekin lähes pari kuukautta odotelleet. Kamalan ärsyttävää, että huonekalut tulevat nykyään 'tee-se-itse' toimituksena . Tilaamamme työpöydätkin olivat täysin itse kasattavia, vaikka myyjältä vielä liikkeessä kysyin että saadaanko kotiin palapeli -ja vastasi, että laatikostoon vain sitten kiinnittää tuon pöytälevyn ja pöytälevyyn sitten jalan. Just joo, eilen availin niitä tuskasen kymmeniä paketteja saadakseni edes työtason osat selvitettyä. Ja kun nimenomaan ei ostettu Ikeasta, jotta emme joutuisi kasaamaan tuntikausia hermot kireillä. Eli siis ihan sama ostaako kallista suomalaista vai Ikean halpaa -saman työn joutuu kuitenkin itse tekemään! (Oikeasti nämä työpöydät maksoivat niin paljon, että jo hinnasta olisi voinut kuvitella tuotteen olevan enemmän koossa saapuessaan. Ärri purri pr..kle!)
Kirjahylly on vielä tulematta. Se tilattiin kasattuna, mutta jotenkin en nyt kyllä jaksa luottaa että asiat menisivät ihan niin helposti.
Kyllä antiikki huonekalut taas saivat lisää pisteitä -niitä harvemmin joutuu kokoamaan tuhannesta ja yhdestä palasesta.... Ja kestävyyskin on ihan eri luokkaa. Eikä antiikkihuonekalussa (varsinkin jos on talonpoikaistyyliä) pienet kolhut haittaa, pikemminkin kuluminen vain kaunistaa esinettä. Muuttaessa ne ovat kyllä tosi rasittavia -ne nimittäin painavat aivan sairaan paljon (muuttomiehet taas hitusen olivat kypsän näköisiä kantaessaan muutamaa senkkiäni Onneksi meillä ei ole flyygeliä...).

Ompahan meille käynyt joskus niinkin "kivasti" että lipasto missä on tuhat ja yks palaa siitä oli sitten unohtunut kokoomis ohjeet laittaa joukkoon. Ukko siinä kyllä manas jonkun aikaa ja meikä yritti olla kovasti pienenä ja huomaamattomana + avuliaana siinä vieressä.

Joten huonekalun kokoomis tsemppiä sinne!

Siihenhän tässä on ilmeisesti menty, että se mikä näkyy ikeassa halvempina hintoina on muissa liikkeissä otettu käyttöön alentamatta hintoja. On se niin kätevää, kun on saatu kokoaminen siirrettyä asiakkaalle Järkihän noiden kaavioiden ja aakkostettujen ruuvien kanssa lähtee, jos niitä joutuu siinä muuttotohinassa miettimään. Jaksamista palapelien äärelle

Itse vihaan kans noita kasattavia huonekaluja, mutta melkein kaikkihan niitä nykyään on Pienempiä olen kasannut itse, mutta isommat olen vaatinut kasattuina. Ei se paljon ylimääräistä maksa ja omia hermoja säästyy aika lailla. Akvaarion alla oleva kaapistokin oli kasattava! Helppo kyllä, mutta kun se on SAATAVA tasapainoon, ei missään nimessä saa kiikkua mihinkään suuntaan kun päällä on 200l allas kaikkine kamoineen. Hinta kasauksesta on pieni verrattuna epätasaiseen pöytään joka lopulta rikkoo altaan

Vanhat huonekalut kunniaan! Tahtoisin heivata kaikki huonekalut pihalle ja ottaa vain vanhoja tilalle. Maksavat vaan aika lailla, eikä jotain silkkipäällysteistä sohvaa viitsis antaa kissan revittäväksi. Ja sehän on selvä että se oksennus tulee sellaiseen paikkaan mikä on mahdollisimman vaikea puhdistaa Mieluummin sitten näitä halvempia "palapelejä", saa kissakin elää mielensä mukaan -ei tuo hirveästi huonekaluihin koske, mutta silloin tällöin, ja rahi on ollut alusta alkaen kynsienterotuspaikka. Niin, ja meillähän ei kielletä

Minullakin divaani ja rahi ovat aikas rähjäisen näköiset -kiitos kissojen kynsien... Onneksi ovat Ikean tavaroita. Mutta nyt ostettiin sohva Vepsäläiseltä -ja en nyt niin kamalasti kaipaisisi siihen kynsien jälkiä! Mutta pakkohan siihen on vain varauduttava, kissat ovat kissoja. Sohva kyllä valittiin sen mukaan, että siinä on konepesun kestävät päälliset -niitä kissan oksennuksia kun tulee ihan varmasti koristamaan päällisiä.

Työpöydät on nyt kasattu . Toinen meni jo paljon helpommin, kun oli ensimmäisellä harjoitellut. Kiitoksia kannustuksesta .

Eivät ne kaikki antiikkihuonekalut kalliita ole, huutiksesta olen ostellut hyviä senkkejä/kaappeja -hinnat 100-200euroa/kpl. Ja ne tosiaan kestävät elämää ihan eri lailla kuin nykyiset lastulevykyhäelmät. Mutta akvaarion alle en ole uskaltanut ostaa muuta kuin ihan juuri siihen tarkoitetun kaapin -meilläkin 350litraa kun kaatuisi lattialle, niin ei paljon naurattaisi.

^Siinä on jo akvaariolla kokoa Kun itse vaihdoin isompaan (aiemmin oli n. 70l), mietin 400-litraista. Sitten näin kaupassa miten iso se on ja päädyin puolet pienempään

Mitä isompi, sen helpompaa sen huoltaminen . Olen nimittäin ikävän laiska akvaarionputsauksessa -minullakin oli aiemmin noin satalitrainen ja aina sai olla vettä vaihtamassa.
Haaveena olisi meriakvaario, ne ovat niin mielettömän upeita! Kaverillani oli sellainen vuosia sitten ja sen edessä aina kuolailin lattian märäksi. Sitten yksi päivä sinne tuli uuden kalan mukana pöpö ja koko jumalattoman kallis ekosysteemi kuoli. Ikävä kyllä meriakvaario on aivan liian kallis pidettävä -ja vaikeakin Onneksi on keksitty Sea Life tyyppiset akvaarioelämyspaikat
(Vähän nyt meni off topic.... -tosin akvaarioissa on paljon harmeja... )

On muuten uskomatonta, miten monta muuttoa tuo akvaarioni on kestänyt! Varmaan kymmenisen muuttoa ja edelleen täysin ehjä! Silikonit pitäisi kyllä vaihtaa, rupeavat jo ikävästi kulumaan.

Meriakvaario oliskin hieno, mutta enpä jaksa minäkään moiseen ryhtyä...

Miksi pyöräilijät eivät noudata minkäänlaisia liikennesääntöjä? Miksi kenelläkään ei ole heijastinta? Miksi mopolla saa kaahata eteen kärkikolmion tai stop (=pakollinen pysähtyminen) -merkin takaa?

Harva mopoilija osaa liikennesäännöt. Tämä nykyinen liikennesääntöjen opetus ohjelma mopoilijoille on todella huono!

opintojen kanssa tekee tiukkaa (tenttejä, esseitä, ryhmäesseitä, jne)... niin eikö sitte vielä tullu eteen uudet office järjestelmät... kääk miten osaan muka käyttää noita wordiä ja exeliä ei ois aikaa alkaa opettelemaan uusia juttuja

-Tähtiloiste- kirjoitti:

Miksi pyöräilijät eivät noudata minkäänlaisia liikennesääntöjä? Miksi kenelläkään ei ole heijastinta? Miksi mopolla saa kaahata eteen kärkikolmion tai stop (=pakollinen pysähtyminen) -merkin takaa?

Tähän jatkaen: miksi kävelijät hoipertelevat tien reunasta reunaan? Pysyisivät edes jommassakummassa reunassa, mutta ei, ohitustilanteessa hypätään JUST siihen eteen. Miksi kenelläkään ei ole heijastinta? Mikseivät pyöräilijät käytä valoa? Mikseivät vanhemmat huolehdi lapsistaan tiellä? Pienten annetaan kulkea minne ja miten sattuu -ja pian sitten sattuu ihan oikeasti kun jäädään jonkun alle.

Maaritille tosi paljon tsemppiä! Vielä sä valmistut

Kun alkushokista toipuu word ja excel ovat itseasiassa muuttuneet helpommiksi käyttää, joten kyllä se siitä

Terkuin tuleva tietotekniikan ope.

Pyöräilijät eivät käytä valoja, koska ovat laiskoja tai hajamielisiä ja siksi toisekseen itse pyöräilijälle siitä valosta ei juurikaan iloa ole. En ole ainakaan vielä törmännyt sellaiseen pyöränlamppuun, jonka valossa oikeasti näkisi jopa jotain, mutta ainakin toiset näkevät minut. Mutta juu, en minäkään aina muista ottaa sitä lamppua matkaan, kun ei ole kiinteästi pyörään asennettu malli ja ulkona ei viitti säilyttää noin helposti matkaan tarttuvaa juttua.

Minulla on heijastin, mutta kirosin kyllä yhtenä iltana, kun pimeys oli laskeutunut ja tajusin, että minulla oli ylläni se ainoa takki, jossa ei heijastinta ole. Onneksi bussikortin kotelossa on hätävara heijastin. Heijastimen käyttöön voi olla suuri kynnys, koska se on valoisaan aikaan lähinnä vain tiellä ja kaikissa vaatteissa ei ole taskuja, joidin kätkeä se, kunnes sitä oikeasti tarvitaan. Ehkä osalla se on joku uppiniskainen periaate, että heijastinta ei käytetä, mutta itse ainakin näyn mieluummin, kuin jään pimeällä auton alle...

Noista Tuikkeen kysymyksistä nousi yksi jatko pohdinta. Miksi joitain ihmisiä tuntuu olevan mahdoton väistää? Kun väistät oikealle, hekin väistävät samaan suuntaan jne.

Teen vuorotöitä ja liikun paljon polkupyörällä myös pimeän aikaan -niin kauan kuin säät sallii, siis. Mulla on Led Lenserin P7-lamppu pyörässä ja sillä todella näkee eteensä, en ole ikinä törmännyt noin hyvään lamppuun Oikein kirkas, todennäköisesti häikäisee vastaantulijoita mutta mieluummin niin, saan ainakin reagointiaikaa huomattavasti lisää Kun itse näen eteeni, ehdin väistää törttöilijöitä ja näen jopa ne tien yli menevät koirien talutushihnat Nimittäin se, että vastaantulija näkee mun valoni, ei auta yhtään mitään jos vastassa on joku taivaalletuijottelija. Näitäkin on ja paljon...

Mutta totta, se lamppu pitää muistaa ottaa mukaan. P7 on kallis lamppu ja en varmasti jätä sitä jonkun nyysittäväksi.

Kerran pyöräilin pimeässä tapani mukaan iltavuorosta kotiin. Tässä on pieni pätkä tietä jolla ei iltaisin pala mitkään valot ja on aivan pilkkopimeää. Mulla oli silloin tavallinen pyöränlamppu jolla ei siis todellakaan näe mitään. Yhtäkkiä edessä oli joku, se sukelsi siihen eteen ihan ei-mistään, suoraa pimeästä. Ehdin tehdä nopean väistöliikkeen, hipaistiin toistemme käsivarsia ja sitten takana rämähti. Sitten ei kuulunut mitään ääniä enää, joten mä pysähdyin ja lähdin haparoimaan pyöränlampun kanssa. Tiellä makasi teinityttö naama veressä, tajuttomana. Hän oli vielä tajuton kun lähtivät viemään ambulanssilla sairaalaan. Myöhemmin sain häneltä kotiin kirjeen jossa hän kiitti kun soitin apua.
Hassua oli, että mulla oli valo (se jolla ei näe mutta vastaantulija näkee mut) ja silti hän tuli suoraa eteen. Poliisi ihmetteli samaa. Tämän tapauksen jälkeen tuli P7 ja siitä en tappelutta luovu.

___________________

Harmeja-topikkiin vielä lisää: oltiin hyviä kavereita yhden tytön kanssa yläasteella ja lukiossa. Nykyään hänestä on tullut... hmm... erilainen... Hän on hyvässä työpaikassa ja muistaa aina puhua kuinka hienosti hänellä asiat ovat. Hän ei juuri puhu muusta kuin itsestään ja just siitä miten hyvin menee. Lisäksi tuntuu että mun kanssa voi olla tekemisissä vain kun olen töissä. Kun olin työttömänä, olin ilmaa ja hän kysyi aina että JOKO NYT olen päässyt töihin -ja sitten jatkui se palopuhe miten hyvin hänellä menee.

Pidetään hyvin vähän yhteyttä nykyään, on sellainen olo ettei hän arvosta mua yhtään, hänen kanssaan on kurja olla. Nytkin häneltä tuli meili jossa hän kysyi missä olen nykyään töissä, hän ei kuulemma enää muista

Kaipaan sitä kaveria joka mulla silloin oli. Toki ihmiset muuttuu (varmasti minäkin), mutta silti. Enhän mäkään kohtele esim. meidän työpaikan siivoojia kuin roskaa vaan sen takia että heidän palkkansa on pienempi!!!

Tuntuu erityisen pahalta kun tiedän hänen olevan uskovaisesta kodista. Ei siis mitään hihhuleita vaan ihan normaaleja Jumalaan uskovia, hyväntahtoisia ihania ihmisiä. Heillä oli aina kiva käydä kun olivat niin mukavia. Mun on vaikea käsittää että ystäväni on nykyään niin toisenlainen kuin ennen. Vai onko tää kaikki vain mun päässä? Niin tai näin, tuntuu kurjalta!

Tuntuu ettei meillä ole mitään yhteistä enää. Tulen tosi surulliseksi kun pidetään yhteyttä. Niinpä yritänkin pitää häneen yhteyttä niin vähän kuin mahdollista. En tiedä voisko tän asian ottaa hänen kanssaan esille -hän varmaan kääntää sen niin että olen kateellinen. Vähän olenkin, mäkin haluaisin hyvinpalkatun vakityön ilman huolta huomisesta. Mutta en kylläkään halua tulla sellaiseksi joka kehuskelee muille omalla pärjäämisellään. Inhoan yli kaiken kehumista ja oman itsensä pönkittämistä

Joskus tuntuu tälläkin pahalta esitellä uusia nukkeja kun ajattelen että jos joku ottaa sen kehuskelemisena.

Tuike, ei nukkejen esitteleminen oo kehumista, tai ainankaan minä en sitä niin ota. Minusta on mielenkiintoista katsoa millaisia nukkeja muut ovat hankkineet.

Harmi kun hyvä ystävyyssuhde menee. Itseäni ärsyttää oman hyvän kaverini toiminta. Hän oli minulle ykkösihminen todella kauan, kunnes hän alkoi seurustella. Huomasin, että hän ei kertonut enää mistään asiasta minulle. Hän ei kertonut huolia eikä mitään, ainoastaan selitti kuinka hyvältä tuntuu purkaa asioitaan poikaystävälleen, mutta ei tietenkään kertonut mitkä nämä huolet ovat. Jos kysyin miten hänellä ja hänen poikaystävällään menee vastaus on aina "ihan ok". Normaalisti kaverithan selittää suhteistaan kaiken parhaalle kaverille, mutta tämä ei mainitse sanallakaan mitään. Eihän asia minulle kuulu, mutta olisi kiva kuulla hänenkin asioitaan, kun minä kerron kaiken hänelle...

tottakai uusia nukkeja pitää esitellä, ihanaa nähdä mitä muilla on. Muutoin jäisin ihan tietämättömäksi mitä kaikkia ihanuuksia maailmalla (ja muilla nukkekeräilijöillä on). Ja voi haaveilla, että ehkä joskus minullakin.

Tuo ihmisten muuttuminen on niin totta. Mulla tosin välimatkaa on tuonu useat muuttamisetkin, mutta tällä hetkellä mulla on sellainen tilanne, että koen olevani aika yksinäinen... samanhenkisiä ihmisiä ei tunnu löytyvän... yleensä mun olemassaolo muistetaan vain silloin kun tarttetaan apua/neuvoa... muulloin olen pelkkää ilmaa

Mutta sellaista tämä elämä on pitää iloita niistä ihmisistä joita on kulkenu mukana.